17. toukokuuta 2017

5 kuukautta vauva-arkea

Reilu 5 kuukautta on kulunut meidän pojan syntymästä ja pienestä vauvasta ei ole enää tietoakaan, kun maidon lisäksi syödään soseita ja puuroa, yösyötöt ovat siirtyneet aamuyöhön ja mahalleen osataan kääntyä ihan itse. Aika on mennyt lentämällä ja toissa päivänä pysähdyiu miettimään kuluneita kuukausia, kun yhdistelmävaunut vaihtoivat omistajaa ja meillä kuljetaan nyt matkarattaiden kanssa. Eilen haimme myös turvaistuimen pojalle, joka tulevina kuukausina syrjäyttää nykyisen turvakaukalon, johon vielä nippanappa mahdutaan. Haikeus meinaa iskeä, kun pienet vaatteet, yhdistelmävaunut ja kaikki siihen "pikkuvauva aikaan" liittyvä lähtee kiertoon. Samalla kuitenkin nautin täysillä siitä, kun Miika oppii koko ajan uusia asioita ja löytää uusia ääniä itsestään, eikä saa tarpeekseen niistä.


Ensimmäisistä kuukausista en juurikaan muista mitään, koska poitsu itkeskeli paljon mahaansa, heräili öisin välillä tiheäänkin syömään ja muutenkin arki oli vielä opettelua. Kun vatsanpurut alkoivat helpottaa, helpottui myös arki ja öisin syöminen alkoi vähetä, jolloin äitikin sai taas nukkua vähän paremmin ja pidempiä pätkiä.

Miika taisi olla 3kk ikäinen, kun söi öisin enää max. 2 kertaa ja pian sen jälkeen söikin enää vain kerran yössä. Puuro aloitettiin 4kk iässä, jolloin saatiin siirrettyä yösyöntiä vielä myöhemmäksi aamuyölle. Tämä ihanuus on oppinut hienosti syömään kiinteitä ja yksi suosikeista näyttää olevan bataatti-lohisose ja yllättäen hedelmäsoseiden kanssa ei ole mitään ongelmaa...

Pääasiassa teen soseet itse samoista ruuista, joita muukin perhe syö. Toki, jos ollaan liikenteessä ja ruokaa ei ole mukana tai  se ei säilyisi huoneenlämmössä, niin ei maailma siihen kaadu, jos ostan kaupasta valmiin soseen ja syötän sen pojalle. Syy siihen miksi teen ruuat hänelle mielummin itse on se, että a) tiedän 100% varmasti mitä ne sisältää ja b) se ei paljon vaivaa vaadi, kun ottaa muiden ruuasta sivuun ennen maustamista ja vetää ruuan sauvasekottimella hienoksi. Tällä tavalla säästän myös rahaa, sekä kaappitilaa, jota tuntuu aina olevan liian vähän. Hedelmäsoseet ostan pääasiassa valmiina kaupasta, mutta joskus annan esim. itsetekemää marjakiisseliä (ilman sokeria tietysti) tai "rapsutan" esim.päärynästä tai banaanista sosetta pojalle suoraan suuhun.

Ensimmäisellä kerralla lohi ja peruna eivät tehneet vaikutusta, mutta toinen lusikallinen taisi jo maistua.
Päivät kuluvat tällä hetkellä selkeällä rutiinilla ja hyvillä ilmoilla ulkoilemme paljon. Esikoinen oppi vapun alla ajamaan pyörällä ilman apupyöriä, niin onhan sitä päästä tekemään joka päivä! Kotitöiden parissa kuluu useita tunteja viikossa, mutta ne saa tehtyä siinä välissä, kun pienempi nukkuu päiväunia ja isompi huitelee pihalla kavereiden kanssa.

Aurinkoista loppuviikko!




Seuraava postaus: Kesä ja pukeutuminen

25. huhtikuuta 2017

Kokeilussa Lumene Glow Boost -hyaluronihappotiiviste

Uuden postauksen piti koskea terassin kevätilmettä, mutta ilmeisesti kevät on peruttu ja meidän kukat on hautautuneet lumen alle. Siispä päädyin kertomaan teille uusimmasta ihonhoito tuotteesta, joka on Lumene Valo Glow Boost-hyaluronihappotiiviste.

"Vesi ja valo, kosteutus ja hehku – nämä yhdistelmät ovat reseptimme tämän edistyksellisen, kirkastavan tiivisteen takana. Uudistunut kirkastava teknologiamme sisältää antioksidanttipitoisen lakan marjauutetta ja heleyttävää C-vitamiinia, jotka elvyttävät välittömästi väsynyttä ja sameaa ihoa. Ainutlaatuisen puhdas pohjoinen lähdevesi ja kosteutta sitova hyaluronihappo kosteuttavat ihoa saaden ihon näyttämään sileämmältä ja kauniin hehkuvalta. Kaunein valo tulee luonnosta – sytytä ihosi luonnollinen hehku."

Yllä oleva teksti on Lumenen kotisivuilta kopioitu, jonne pääse tästä. Itse suosin Lumenea sen suomalaisuuden takia, mutta myös siksi, että sen tuotevalikoimasta löytyy aina sopivat tuotteet omalle iholleni, joka on yhtenä päivänä rasvainen, mutta pintakuiva ja toisena päivänä kuiva, kuin korppu. Viime kesän loppupuolella kirjoitin postauksen, jossa kerroin enemmän ihonhoito rutiineistani, tästä postaukseen.

Mutta nyt tähän uuteen tulokkaaseen. Tuote on ollut nyt käytössäni n. 2 viikkoa ja muutokset alkoi näkyä ihossa jo muutaman päivän käytön jälkeen. Otsani iho on aina ollut pintakuiva, mutta muunmuassa se on nyt kadonnut. Lisäksi iho on kimmoisa ja hehkuu kauniisti, joten päivittäinen bb-voiteen käyttö on loppunut ja riittää, kun aamuisin vain puhdistan ja kosteutan kasvojen ihon. Jos on jotain menoa, niin pelkällä kulmakynällä ja ripsarilla mennään. Kotiäitinä ihon hoitoon ei paljon jää aikaa, eikä kosmetologille menoon ole välttämättä varaa, saatika aikaa, mutta eikö meiltä jokaiselta löydy edes sitä 5 minuuttia, joka kuluu aamuisin ja iltaisin perus ihonhoitoon? Kun taas puhutaan tuotteen hinnasta, niin ei sekään ole hurja, kun tuotetta kuluu päivässä vain kuusi tippaa. Esimerkiksi Sokokselta tämän ihanuuden saa omakseen vajaalla 30 eurolle (tästä ostamaan).

Tässä mun nykyinen "go to" look eli hyvä ihonhoito, ripsari, kulmakynä ja kevyesti luomiväriä tuomaan silmiin varjostusta.

Yhteenvetona voisi todeta, että Lumene todellakin
lunastaa lupauksensa tämän tuotteen kohdalla ja hinta
on tuotteet riittoisuuteen nähden erinomainen.




 





Kerrottakoon vielä, että mikään taho ei ole osallisena tähän arvosteluun, enkä saa tästä itselleni mitään. Tarkoitus on vain jakaa hyväksi havaittu tuote ja käyttökokemus muiden kanssa.

7. huhtikuuta 2017

Risteilyllä perheen kanssa ja Muumi-hytin arvostelu

Viikko sitten kävimme risteilyllä Silja Serenade-laivalla. Risteily poikkesi aiemmista hieman, sillä tällä kertaa saimme VIHDOIN sen havittelemamme Muumi-hytin (täällä pääset tutustumaan Silja Serenaden hyttivaihtoehtoihin). Muumi-hytti on muutaman neliön A-luokan hyttiä isompi ja sisustuksessa teema on huomioitu siten, että hytistä löytää tuttuja Muumi-hahmoja seiniltä, verhot olivat samanlaista kangasta kuin Muumimamman essu ja nurkassa tunnelmavalaistuksesta vastasi Muumipeikko-valaisin. Meidän tyttö ensimmäisenä etsi jokaisen hahmon ja mikä sen hauskempaa, kun pöydän alta piilosta löytyi Haisulin kuva! Muumi-hytissä on myös huomioitu isommat perheet ja normaalin 4 hengen sijasta hyttiin mahtuu nukkumaan 6 henkeä, jonka mahdollistaa vuodesohva. Meillä oli lisäksi matkasänky (matkasängyn saat varattua ennen risteilyä olemalla yhteydessä asiakaspalveluun), jotta kuopuksenkin oli turvallista nukkua. Hytissä oli myös jääkaappi, joka mahdollisti äidinmaidonkorvikkeen säilyvyyden ja äidinmaidon oikeaoppisen säilytyksen. Vaikka meilläkin oli mukana rattaat ja kaksi matkalaukkua, mahtui kaikki hyvin hyttiin. Kokeilimme myös sen, että hytti vetää ainakin hetkellisesti sisäänsä jopa 14 henkeä, kun nautimme siellä lasten synttärikahvit! Iso kiitos taas Silja Linelle onnistuneesta risteilystä!

Muumi-hytti
★★★★★
 Perustelut:
 Hytti oli tilava, hyvin suunniteltu ja toteutettu. Lapset tykkäsivät
tutuista hahmoista.


Vauvan kanssa risteily sujui ongelmitta. Fast Lane-kahvila/ravintola oli suunniteltu fiksusti, joka mahdollisti sen, että rattaiden kanssa mahtui sinne ja ne sai aivan pöydän viereen, kuitenkaan kulkuväyliä tukkimatta. Yksi miinus oli se, että Fast Lanen sulkeuduttua ei laivassa ollut mikroa käytettävissä, jossa olisi tuttipullon säänut lämmitettyä. Me olimme tähän varautuneet ostamalla Aventin tuttipullon lämmitin. Plussaa oli myös naisten vessoista löytyvät invavessat, joista löytyi hoitotaso vauvoja ajatellen, ettei jokaista vaipanvaihtoa varten tarvinnut hyttiin lähteä. Rattaiden kanssa liikkuminen laivassa oli vaivatonta.

Mukana olleet isommat lapset nauttivat leikeistä Siljalandiassa, uimisesta Sunflower Oasis-allasosastolla ja tietysti Harri Hylkeen, sekä Muumipeikon ja Pikku Myyn discoihin oli päästävä! Ohjelma oli hyvin toteutettu ja vetäjät saivat kaikki lapset (myös vanhemmat) innostumaan tanssimisesta ja laululeikeistä. Lauantain Muumi-discossa Pikku Myy ja Muumipeikko muistivat meidän seurueen synttärisankareita laulamalla ja pienillä heijastavilla hylje-pehmoleluilla. Tyttöjen ilmeet oli näkemisen arvoiset, kun Pikku Myy kyseli heitä ja kaikki paikalla olleet lauloivat "paljon onnea vaan". Se kokemus tuskin ihan kohta unohtuu.









Seuraava postaus: Terassi kevät kuntoon

20. maaliskuuta 2017

Kevään ensimmäinen päivä

Se olisi kuulkaa kevätpäiväntasaus eli tänään on kevään ensimmäinen päivä! Ainakin täällä Vantaalla aurinko paistaa ja mielikin tuntuu heräilevän talviunilta sen myötä. Me ollaan lasten kanssa jo aloteltu vähän pääsiäisen askarteluja ja suunniteltu hakevamme tässä lähipäivinä narsisseja tuomaan väriä terassille.

Kevät on meidän perheellä melko kiireistä aikaa ja sisältää paljon suunnitelmia, kun on pääsiäinen, vappu, monen läheisen synttärit ja tietysti esikoisen joka vuotinen synttäriristeily. Tänä vuonna saatiin ensimmäisen kerran Muumi-hytti, jonka näkemistä ainakin tytär innolla odottaa (aiheesta tulee oma kirjoituksensa).

Meidän vauva on jo 3,5kk ikäinen ja kova poika höpöttelemään ja hymyilemään. Ei olisi enää helpompaa ja kiltimpää vauvaa saattanut toivoa. Öisin hän syö vain kerran ja ennen syöttöä nukkuu 9h pätkän. Miehen äiti nauroikin, että poika nukkuu ihan liian hyvin. Imetys on vaihtunut täysimetyksestä, osittaiseksi imetykseksi ja korvikkeeseen ollaan jo pikku hiljaa totuteltu, eikä se ole sen suurempia kipristyksiä pienessä masussa aiheuttanut. Ensi kuun alussa saadaan aloitella myös kiinteiden maistelua, kun 4kk tulee mittariin. Se on pojalle varmasti mieluisaa, koska muiden ruokailua on jo nyt mielenkiintoista seurata ja kiukku iskee, jos ei pääse pöydän ääreen, vaan joutuu olemaan pöydän vieressä sitterissä. Tein pakastimeen valmiiksi porkkana-, maissi- ja bataattisosetta sopivan kokoisiksi maisteluannoksiksi. Tässä superhelppo kasvis sose ohjeeni myös teille.

Porkkana- ja bataattisoseen valmistus

1. Aloita pesemällä, kuorimalla ja pilkkomalla kasvikset.
2. Laita pilkotut kasvikset (porkkanat ja bataatit eri kattiloihin) kattilaan
ja lisää kattilaan vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. 
3. Kun kasvikset ovat pehmeitä ota kattila pois liedeltä ja kaada vesi pois
(HUOM! Ota kuppiin talteen 1-2dl keitinvedestä)
4. Soseuta sauvasekottimella kasvikset soseeksi. Notkista sosetta kasviksien
keitinvedellä sopivaksi.

Soseet on helppo pakastaa esim. jääpalamuoteissa, jolloin sosetta on 1-3tl verran mikä on sopiva maisteluannos, kun kiinteitä aloitellaan. Tietenkään täyteen ei tarvitse jokaista muottia laittaa, vaan osaan voi laittaa vähemmän, osaan enemmän ja näin lisätä annettavan soseen määrää pikku hiljaa. Itse irrotin jäätyneet soseet muotista ja siirsin ne pakastepussiin. Pakkohan soseita ei ole itse tehdä, mutta esikoisen jälkeen viisastuin sen verran, että alkuun annettava määrä on niin pieni, että lähes täysi pilttisose purkki lensi lopulta roskiin, joten maisteluannoksien teko itse on fiksua ja siinä säästää myös rahaa.








Seuraava postaus: Risteilyllä vauvan kanssa + pieni arvostelu Muumi-hytistä

18. helmikuuta 2017

Väsynyt, mutta onnellinen

Vauva-arki on ihanaa aikaa, koska silloin näkee kuinka pieni ihminen hymyilee, alkaa jokeltaa, löytää kätensä, sormensa, jalkansa, varpaansa ja tekee tuon kaiken ensimmäistä kertaa elämässään. Niitä hetkiä ei voi koskaan saada takaisin ja se tekee niistä niin arvokkaita. Aika kultaa muistot ja sen olen huomannut tässä kuluneen 2,5 kuukauden aikana. Ihanuuden lisäksi tämä aika on myös raskasta, kun katkonaiset yöunet verottavat jaksamista, imetys ei aina suju toivotulla tavalla ja ilmavaivat kiusaavat pientä ihmistä, joka aiheuttaa itkua ja kitinää. Myös raskauden varjopuolet ja synnytys olivat unohtuneet totaalisesti, mutta viime kerrasta olikin jo 5 vuotta aikaa.

Miika on 2. maaliskuuta jo 3kk ikäinen, vaikka tuntuu, että hän vasta syntyi. 50cm pitkä minimies oli 2kk neuvolassa jo 58cm pitkä ja 52-56cm vaatteet ovat vaihtuneet 62-68cm vaatteisiin ja kaukalopussikin alkaa jäädä jo pieneksi. Tammikuun viimeinen päivä saatiin myös nähdä hänen ensimmäinen hymy ja nyt ei naureskelusta meinaa tulla loppua, etenkin jos iskän tai siskon naama tulee näkyviin. Jokeltelu on myös alkanut, mutta on vielä vähäistä ja ennemmin vastaa jutteluun hymyllä, kuin jokeltamalla. Kaikki kuitenkin aikanaan.

Väsymyksestä ja oman-ajan puutteesta huolimatta en voisi olla onnellisempi pienestä perheestäni. Teininä kuvittelin olevani täysin erilaisessa elämäntilanteessa tällä hetkellä, mutta elämä on ajautunu näille raiteilleen ja näin oli varmasti tarkoitettu tapahtua, koska rakastan elämääni tällaisena, kuin se on. En sano, etteikö joskus tulisi epätoivon hetkiä, mutta sitä kautta oppii myös antamaan arvoa niille ihanille hetkille.

"Sydämeni on rauhassa, koska tiedän, että mikään, joka on tarkoitettu minulle, ei koskaan mene minulta ohi.

Ja se, mikä menee ohi, ei ollut koskaan tarkoitettu minulle." - hidasta elämää

13. helmikuuta 2017

Vauva-arkea ja liikunta raskauden jälkeen

Tämä asia on mietityttänyt itseäni jo useamman viikon ja ajattelin purkaa ajatuksiani tänne, kun viime kirjoituksestakin on jo aikaa. Siis 2. joulukuuta 2016 meille syntyi ihana pieni poika, joka onkin nyt jo reilu 2 kuukautinen. Vauva-arkeen on ollut taas totuttelemista, onhan viime kerrasta aikaa jo viisi vuotta. Palauduin raskaudesta ja synnytyksestä hurjan nopeasti, vaikka olin ajatellut, että nyt hieman vanhempana ja toisen raskauden ja synnytyksen jälkeen siihen menisi enemmän aikaa. Jälkitarkastuksessa sain taas luvan liikkua normaalisti, JES! Toki lantionpohjanlihasten treenaus on edelleen etusijalla, mutta myös vaunulenkit ja kevyt yläkroppaan kohdistuva lihaskuntoharjoittelu on otettu mukaan kuvioihin, koska käsilihaksia jos mitä tässä tarvitaan, kun poika viihtyy paljon sylissä.


Ruokavalion pidän simppelinä ja pyrin tekemään perusterveellistä kotiruokaa ja jättää turha herkuttelu pois. Kerran viikossa meidän perheellä on herkkupäivä, mutta silloinkin herkutellaan kohtuudella, eikä mätetä koko viikon edestä. Oma paino on pudonnut hyvää vauhtia siihen mitä se oli ennen raskautta, mutta nyt pyritäänkin kiinteyttämään ja hankkimaan vähän lihasta, jotta jaksan painaa ensinnäkin tuon huhtikuussa 6 vuotta täyttävän tyttären perässä, mutta lisäksi vielä vauva sylissä.

Alusta asti oman haasteen kaikelle on asettanut tuo meidän sylivauva, joka ei meinaa nukkua pitkiä pätkiä muualla, kuin sylissä. Onneksi ulkoillessa herra nukkuu jopa 3 tuntia, niin saan esikoisen kanssa touhuilla, ettei toinen jää ihan ilman huomiotta. Päätin kokeilla meditaatio tyyppistä musiikkia ja se tuntuu rauhoittavan myös vauvaa, joka nytkin on jo tunnin nukkunut tyytyväisenä, eikä ole edes sylissä! Spotifysta ja Youtubesta löytyi paljon erilaisia vauvoille suunnattuja "unimusiikkeja". Tällä hetkellä meillä kuuluu pianolla soitettuna perinteisiä tuutulauluja, joiden taustalla kuuluu sateen ropinaa, meren kohinaa tai matalaa ukkosen jyrinää. Omakin mieli rauhoittuu samalla, kun istuskelee kahvikupin kanssa sohvalla ja katselee ikkunasta ulos.

Esikoisen huomioimisesta poden huonoa omaatuntoa, kun toinen ei saa jakamatonta huomiota omasta mielestäni riittävästi. Yksi ilta surkuttelin tytöllekin, että olen pahoillani, kun ei aika riitä ja vastaukseksi sain "Ei se haittaa. Oot silti maailman paras äiti". Itkuhan siinä tuli. Miten hieno tyttö tuosta hulivilistä onkin kasvanut ja miten upea isosisko hän on, parempaa ei voisi toivoakaan.

Koska meillä nyt nukutaan tyytyväisenä, niin menen esikoisen kanssa leikkimään ja myöhemmin suunnataan vielä pulkkamäkeen ennen kuin tuleva kevät ehtii meiltä lumet viedä. Aurinkoista päivää!