31. lokakuuta 2016

Äitiysloman ensimmäinen päivä

Raskausviikkoja on tänään 34+5 ja tänään alkoi virallisesti mun äitiysloma ja myös esikoisen "siskoloma", kuten hän asian ilmaisi. Otettiin tytölle hoitopaikkatakuu, joka päättyy ensi syksynä, kun tyttö menee eskariin. Saan siis viettää melkein vuoden lasteni kanssa kotona, tutustuen elämään kahden lapsen äitinä. Ihanaa!


Käyn vieläkin läpi päässäni eilisiä tapahtumia. Ihmettelin lauantai iltana, kun mies sanoi meidän menevän sunnuntaina vaihtamaan talvirenkaita (viikkoa aiemmin vielä toppuutteli mua, ettei niitä vielä tarvita) hänen vanhemmilleen ja että lähtö olisi viimeistään klo 12. Tämä sai ihmettelemään, koska mies rakastaa pitkiä yöunia viikonloppuisin, kun arkena joutuu heräämään aikaisin. En asiaa miettinyt sen enempää, eikä sekään ihmetyttänyt, kun hänen vanhempiensa luota oli hoppu kotiin ruuanlaittoon, vaikka meillä oli anopin kanssa jouluvalohysteria täydessä vauhdissa. Syy selvisi, kun kotiovi aukesi ja eteisessä seisoi mun sisko ja parhaat ystävät huutaen "YLLÄTYS!". Mulle oli järjestetty babyshowerit! Tunsin itseni kovin teräväksi tapaukseksi, kun kotiin tullessa ihmettelin pellolle parkkeerattua autoa, joka oli oman siskoni, enkä edes parhaan ystäväni autoa huomannut. Ai, miten niin helppo höynäytettävä?


Eilen illalla olo oli todella väsynyt, mutta myös todella onnellinen. Joku oli oikeasti nähnyt kaiken sen vaivan ja vaan ilahduttaakseen mua. Miten ihania ihmisiä mulla onkaan elämässäni! Jokainen läsnäollut on aina ollut mun tukena ja turvana, kun olen sitä tarvinnut ja olen pyrkinyt olemaan se tuki ja turva myös heille. Eilen näin sen, että nämä naiset oikeesti osaa antaa arvoa sille kaikelle.









18. lokakuuta 2016

Askartelua leikki-ikäisen kanssa - Joulukuusi aiheinen joulukortti

Viime viikolla aloiteltiin tytön kanssa joulukortteja. Syy siihen miksi projekti aloitettiin jo nyt oli puhtaasti se, että meillä on monta korttia tehtävänä, enkä halua että niiden teosta tulee tytölle pakkopullaa. Hyvissä ajoin, kun aloittaa niin voi tehdä rauhassa lapsen tahtiin ja jatkaa, kun siltä tuntuu. Suunnittelen lähes kaikki askartelut sen mukaan, että voin ottaa esikoisen mukaan niiden tekoon edes jossain vaiheessa työtä. Askartelu tekee hyvää lapsen aivoille ja parantaa keskittymiskykyä, mutta se on myös mahtava tapa viettää aikaa ja puuhastella yhdessä lapsen kanssa.

Tänä vuonna meidän joulukortti on joulukuusi aiheinen. Tyttö innostui ajatuksesta heti ja ideoita alkoi syntyä, kun päästiin Prisman askarteluosastolle katsastamaan vaihtoehtoja ja hakemaan inspistä.


Näitä tarvitset
- Tummanvihreää pahvia
- Korttipohjia haluamassasi väreissä
- Tähtiä esim. tarroja
- Paljetteja
- Liimaa
- Valkoinen puuväri
- Sakset


- Piirrä kuusi vihreälle pahville valkoisella puuvärillä ja leikkaa se irti. Jo valmiiksi leikattua kuusta on hyvä käyttää mallina/piirtoapuna, jotta jokaista kuusta ei tarvitse hahmotella erikseen.

- Kun kuusi on leikattu se liimataan korttipohjalle, jonka jälkeen latvaan laitetaan tähti, joka voi olla esim. tarra, mutta myös muita vaihtoehtoja on olemassa.

- Tämän jälkeen on vuorossa kuusen koristelu paljeteilla, jotka kuvaavat koristepalloja. 
VINKKI! Tässä kannattaa huomioida lapsen taidot ja ikä. Pienempien lasten kanssa aikuinen voi laittaa liiman ja sitten neuvoa ja tarvittaessa kädestä pitäen auttaa lasta laittamaan paljetin liiman päälle. 

- Lopuksi korttiin voi joko itse kirjoittaa haluamansa jouluntoivotuksen tai käyttää näitä mm. Sinellistä saatavia valmiita "Hyvää Joulua"-tekstitarroja, joissa on laaja värivalikoima.


Halutessaanhan kuusen alle voisi askarrella vaikka lahjapaketteja tai ostaa sen muotoisia tarroja. Tässä on todellakin mielikuvitus vain rajana! Joko muilla on ajatukset pyörineet tulevassa joulussa tai siihen liittyvissä valmisteluissa? Meillä asuu kaksi "jouluhullua", joten meillä se hiipii ajatuksiin joka vuosi melko hyvissä ajoin. Onneksi mies on jo tottunut tähän hullutteluun ja nauraakin meidän ennenaikaisille leipomuksille ja askarteluille.







13. lokakuuta 2016

33. raskausviikko - Ajatuksia synnytyksestä

Laskettuaika lähenee ja synnytys on alkanut pyörimään mielessä, kun harjoitus supistukset ja liitoskivut ovat vaivanneet entistä enemmän. Vielä ei ole ollut kovinkaan kivuliaita supistuksia, mutta ne on selkeästi pidentyneet, tulevat useammin ja ovat aiempaa voimakkaamman tuntuisia. Kaikesta huolimatta olo on ollut hyvä ja mieli korkealla. Muistaa vain liikkua ja levätä sopivassa suhteessa, niin ei vointi pääse romahtamaan tai vedä sängynpohjalle.

Tulevassa synnytyksessä mietityttää eniten, että miten saan järjestettyä esikoiselle hoitajan lähdön tullessa ja että ehdinkö ajoissa sairaalaan, ettei kaveri sentään synny Tuusulantien varteen. Eiköhän nämäkin asiat järjesty ongelmitta sitten, kun sen aika on. Takataskussa on monta suunnitelmaa, joista jokin varmasti onnistuu. Olen todella kiitollinen meidän mahtavasta tukiverkostosta. Ilman sitä olisin jo ihan paniikissa. Luotan vahvasti siihen, että oma kroppa ennakoi lähestyvän synnytyksen, joka antaa meille aikaa järjestää asiat kotona.

Esikoisen synnytys kesti n. 18h ja käynnistyi luonnollisesti limatulpan irtoamisella raskausviikoilla 39+5. Synnytyksen lähestyminen ei kyllä tullut minään yllätyksenä, kun kahta päivää ennen varsiniasta synnytystä alkoi tulemaan kivuaita supistuksia. Supistuksien alusta itse synnytykseen kului aikaa 48h, joiden aikana meinasin tullu hulluksi, kun vielä 12h supistusten alettua Naistenklinikalla sanottiin, että synnytys on vasta käynnistymässä ja päästivät kotiin. Tytär syntyi 7min ponnistamisen jälkeen klo 20:46. Kivunlievityksenä sain heti aamulla sairaalaan mennessäni morfiini johdannaisen pistoksen ja synnytyssaliin päästessä sain ilokaasua, sekä myöhemmin epiduraalin, josta oli iso apu. Synnytyksestä jäi kaikinpuolin hyvä fiilis.


Vielä muutamia viikkoja on odotettava, mutta sitten raskaus on taas ohi ja vauvantuoksuinen arki voi alkaa. Esikoinen on ajoittain ollut huolestunut siitä, että korvaako vauva hänet ja että riittääkö äidin ja iskän huomiota hänelle. Oli ihana kuitenkin huomata, että näinkin vaikeista asioista tyttö uskalsi puhua minulle ja keskustelun jälkeen oli sitä mieltä, että ihan kiva kun hänestä tulee isosisko. Ymmärtäähän sen, että näin iso asia askarruttaa pientä mieltä, etenkin kun tyttö on ollut kaikkien huomion keskipisteenä kohta jo 6 vuotta ja nyt kaiken joutuu opetella jakamaan. Itse koen tärkeänä sen, että muistuttaa lapselle olevansa aina valmis kuuntelemaan hänen huoliaan ja rohkaisee puhumaan vaikeistakin asioista epäröimättä. Sillä tavalla saa ylläpidettyä hyvän ja luottavaisen suhteen lapsen kanssa.











4. lokakuuta 2016

Puhu enemmän ja ajattele positiivisesti - Voi paremmin

Kesän jälkeen aloin pohtimaan omaa henkistä hyvinvointiani kun huomasin olevani usein kireä, kärsivällisyys oli nollassa ja olo oli muutenkin ankea ja nuutunut ja suunnilleen kaikki ärsytti. Se olotila ahdisti suunnattomasti! Aloin tutustumaan netissä sivustoihin, jotka käsittelivät henkistä hyvinvointia ja positiivistä ajattelua, sekä aloin tietoisesti muuttamaan käytöstäni ja suhtautumistani asioihin.

Panostan asioihin, joista pidän ja saavat minut hyvälle tuulelle. Ympäristömme ja se mitä näemme, vaikuttaa paljon siihen miltä meistä tuntuu. Itse haluan ympäröidä itseni kauniilla asioilla ja hyvillä tuoksuilla, jotka luovat kotoisan tunnelman ja tuovat mieleen hyviä muistoja. Koska oma näköni on ajoittain ollut todella huono on mieleeni jäänyt paljon erilaisia tuoksuja ja ääniä, joihin iso osa muistoistani on yhteydessä. Siksi tykkään polttaa tuoksukynttilöitä, pitää pöydällä esim. ruusuja ja  laittaa ruokaa tai leipoa. Oma äitini leipoi paljon minun ollessa lapsi, enkä tiedä mitään kodikkaampaa kuin leipoa talvella ja samalla taustalla kuuluu telkkarissa meneillään olevan hiihtokilpailun selostukset, joita oma äiti juoksi välillä katkomaan olohuoneeseen kädet taikinassa.

Nyt joulun lähestyessä mieleni kohenee entisestään päivä päivältä, kun saan miettiä tulevia koristeita, suunnitella joulukortti askarteluita ja kaikkea sitä mitä tämä tuleva vauva tuo tullessaan. En voisi enää onnellisempi olla siitä mitä olen elämässäni saavuttanut ja kuinka ihanan kumppanin olen vierelleni löytänyt, ihanasta perheestäni puhumattakaan.



- Mitä jos äänenkorottamisen tai kiukuttelun sijaan puhuisinkin
normaalilla äänellä ja kertoisin toiselle miltä jokin asia tuntuu
ja mistä kiikastaa?

- Mitä saavutan sillä, että mökötän ja sanon "ei mikään", kun toinen
kysyy mikä minulla on?

 - Mitä jos kertoisin avoimesti tunteistani ja ajatuksistani?


Nuo asiat on käyneet mielessäni useasti. Ihmiset rakkaat, puhukaa siitä mitä ajattelette älkääkä sulkeutuko! Oma ongelmani on aina ollut se, että tykkään käsitellä vaikeat asiat oman pääni sisällä, sitten jättää ne taakseni ja jatkaa eteenpäin, enkä jää märehtimään pitkäksi aikaa. Mennyttä ei voi kukaan muuttaa. Yleensä höpötän kyllästymiseen asti, mutta jos jokin vaivaa mieltäni sen kyllä huomaa tai ainakin kuulee, kun on hiljaista. Miksi sulkeutua, kun voisi sanoa toiselle mikä mieltä painaa?! Oma avomies onneksi tietää sen, että olen paljosta joutunut elämäni aikana selviämään yksin, joten en välttämättä osaa tukeutua toiseen ihmiseen. Mutta kaikilla meillä on omat haasteet ja kompastuskivet. Tärkeintä on muistaa, että panostaa siihen hetkeen missä elää, eikä vatvo menneitä tai murehdi tulevaa, kaikki järjestyy kyllä.


Löytyykö muita, jotka jo odottavat innolla alkavaa jouluhössötystä, valoja ja sitä jouluista tunnelmaa? Vietämme viikonloppuna illanistujaisia ja todellakin aion laittaa terassin kaiteeseen kirkkaat valot ennen sitä, mutta kaamosvalo nimellähän ne on aikoinaan myytykin ;) Nautin suunnattomasti, kun voi polttaa kynttilöitä ja pötköttää illalla sohvalla viltin alla, villasukat jalassa. Mukavaa kuluvaa viikkoa!