14. joulukuuta 2016

Rakas pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen

2. joulukuuta 2016 klo 5.24 hän vihdoin päätti saapua! 41 tuntia pieni herra teki tuloaan, mutta kaikki se käytävän kävely päästä päähän, portaiden juokseminen kyllästymiseen asti ja 25tuntia valvomista putkeen oli sen arvoista. Synnytys päätettiin käynnistää vauvan hidastuneen kasvun vuoksi ja painoarvio oli rv38 eli viikko ennen käynnistystä 2,7kg. Synnytyssalissa koettiin pienoinen yllätys, kun meidän pieneksi alle 3kiloiseksi arvioitu poika syntyikin mitoin 3,4kg ja 50cm. Laitteetkin siis voivat erehtyä. Käynnistystä suunniteltaessa kätilö sanoikin minulle, että parhaiten vauvan koon osaa arvioida toista lastaan odottava äiti, sitten kokenut kätilö ja viimeisenä vasta tulee laitteet. Esikoinen oli syntyessään 2,8kg/48cm, joten tiesin miltä pieni kokoinen vauva tuntuu mahassa ja poitsua odottaessa ei siltä tuntunut. Olo oli nimenomaan tukala ja ahdistunut, kun tuntui ettei toinen mahdu mahaan.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt, kuten olisimme toivoneet. Matalat sokeriarvot, kohonneet tulehdusarvot ja niitä seurannut väsymys aiheutti sen, ettei poitsu jaksanut syödä riittävästi, paino laski ja hän joutui vastasyntyneiden valvontaosastolle. Kävin häntä 3h välein syöttämässä niin rinnalla, kuin nenämahaletkunkin kautta. Pääasia itselleni oli, että sain olla mahdollisimman paljon rakkaani kanssa ja tarjota turvallisen sylin, sekä tutun sydämen sykkeen hänessä kiinni olleista letkuista ja antureista huolimatta. Onneksi antibiootit alkoi tehota pian ja sokeriarvotkin saatiin kuntoon glukoositipalla ja päivä päivältä paranevalla ruokahalulla. Kotiuduimme kahdeksan pitkän päivän jälkeen ja poika on jo kuin kuka tahansa terve vauva. Ruokahalu on hyvä ja kun nälkä iskee on äidin oltava valmiuksissa välittömästi tai kuuluu hyvin loukkaantunut ääni sitteristä tai sängystä.


Synnytys meni kaikin puolin hyvin, vaikkakin kesti pitkään. Kroppa on palautunut hyvin, eikä jälkisupistuksetkaan vaivannut, kuin muutaman päivän synnytyksen jälkeen. Palautumista seuratessa olen miettinyt mihin kaikkeen naisen keho pystyykin ja miten?! Raskaudet, synnytys ja painon muutokset muokkaavat kroppaa, mutta jokaisen pitäisi osata arvostaa itseään ja kehoaan. Esikoisen synnyttyä mietin omaa suhtautumistani kehooni ja tunteet oli ristiriitaiset, koska en ehkä osannut käsitellä muutoksia oikein. Nyt suhtaudun muutoksiin suopeammin ja annan itselleni aikaa palautua ilman stressiä. Kropasta viis, kun kotona on kaksi ihanaa ja tervettä lasta.

Raskausviikko 39 vs. viikko synnytyksestä
Jos jotain opin noiden rankkojen 8 päivän aikana opin arvostamaan taas elämää ihan uudessa valossa. Kaikki voi muuttua hetkessä ja rankkoina aikoina hyvällä tukiverkostolla on iso osa siinä, miten pärjää ja selviää. Oma tukiverkostoni ja etenkin mieheni oli korvaamaton apu. Joka päivä mies kävi meitä sairaalassa katsomassa ja tukemassa, sekä muistuttamassa, että kaikki vielä järjestyy. Saatiin lupa lähteä ja oltiin pakattu jo lapset autoon, kun mies vielä katsoi minua silmiin ja sanoi "Mähän sanoin, että kaikki järjestyy". Yritäpä siinä olla itkemättä, kun hormoonitkin saa mielialat menemään kuin vuoristoradassa. Olen vaan entistäkin varmempi siitä, että olen löytänyt rinnalleni sen ihmisen, jonka kanssa haluan olla koko loppuelämäni.








18. marraskuuta 2016

Joulun odotusta ja askastelua

Viime viikolla meihin iski tytön kanssa askarteluvimma ja tehtiin loput joulukortit valmiiksi. Kun askartelusta kerran innostuttiin, niin kokeiltiin myös tehdä suodatinpussikranssi, joka tuntuu olevan suuressa suosiolla tänä vuonna, kuten myös joulupallokranssit. Osa tekovaiheista oli haastavia vielä 5-vuotiaalle, mutta esim. rypistelyvaiheessa pienistä ja näppäristä sormista oli suuri apu.


Näitä tarvitset:
- Kranssipohja
- Kuumaliimapyssy
.Suodatinpussej
- Sakset
- Jonkin pyöreän muotin
- Kynän
- Nitoja

1. Ota kaksi suodatinpussia ja aseta ne päällekkäin. Tämän jälkeen aseta esim. lasi suodatinpussien päälle ja piirrä sen avulla ympyrä päällimmäiseen suodatinpussiin.
2. Pidä suodatinpussin edelleen päällekkäin, nido ne yhteen piirtämäsi ympärän keskeltä ja leikkaa ympyrä irti.
VINKKI! Huomioi nitojasi koko ympyrää piirtäessäsi. Itselläni oli käytössä pieni nitoja, joten ympyrä oli piirrettävä melko reunaan, jotta niitin sai laitettua keskelle ympyrää.
3. Kun olet leikannut ympyrän sinulla on 4 ympyrän muotoista palaa niitattuna yhteen. Ala kerros kerrallaan rypistelemään paperia, jolloin se alkaa muistuttamaan ruusua.
4. Rypisteltyäsi jonkin verran ruusuja voit niistä jo osan liimata kranssipohjaan, jolloin on helpompi hahmottaa, paljonko ruusuja vielä tarvitaan (meillä meni n. puoli pakettia).

Ei ole mitään tarkkaa tapaa asetella ruusuja vaan ne voi asetella ihan kuten itse haluaa. Kranssin ulkonäkö vaihtelee sen mukaan, kuinka tiheästi ruusut asettelee. Jos haluat laittaa paristokäyttöiset valot kranssiin, se kannattaa tehdä samalla, kun ruusuja liimaa, jolloin ruusut on helppo liimata valojen ympärille.


Meillä odotetaan jo kovasti joulua niin itse juhlan osalta, mutta myös uuden perheenjäsenen osalta. Tuleva isosisko oli ajatellut, että kun puhutaan pikkuveljen syntyvän joulun alla, että se syntyisi jouluaatto aamuna ja sitten sairaalasta lähdettäisiin käymään ensin papalla ja siitä jatkettaisiin miehen vanhempien luokse viettämään aattoiltaa. Luojan kiitos, en taida selvitä yhtenä kappaleena jouluaattoon asti. Olo on meinaan jo todella tukala, kun vauvan tila on vähinnä ja potkut on muuttuneet pahoinvointiakin aheittavaksi mönkimiseksi.

Äitin ahkera ja luotettavin apulainen niin leivontapuuhissa, kuin kotitöissäkin

Jännittyneenä odotetaan, että koska lähtö tulee. Eilenillalla tuli paljon harjotussupistuksia ja miehellekin sanoin, että nyt alan vasta tajuamaan, että lähtöhän voi tulla melkeinpä koska tahansa. Itseäni ei niinkään jännitä itse synnytys, mutta esikoisen hoidon järjestyminen sillä hetkellä ja sairaalaan ehtiminen ajoissa sitten sitäkin enemmän. Mutta asioilla on tapana järjestyä, joten luotetaan siihen tälläkin kertaa.

Mukavaa alkavaa viikonloppua!





9. marraskuuta 2016

36. raskausviikko

Elimistö kaipaa jo selkeästi enemmän lepoa ja rauhaa. Pienikin tekeminen tai kävelyllä käyminen aiheuttaa herkemmin supistelua ja liitoskivut vaivaa useita kertoja päivässä. Parina iltana on tullut tosi napakoita harjoitussupistuksia, mutta ne ovat menneet parin tunnin sisällä ohi, enkä ole niitä kokenut kovinkaan kivuliaiksi.

Viikonloppuna pakkasin vauvalle jo kotiutumisvaatteet hoitolaukkuun, niin miehen ei sitten tarvitse kuin napata laukku ja turvakaukalo mukaan, kun tulee meitä kotiin noutamaan. Koska vauvan kokoa ei voi sata varmaksi sanoa ennen syntymää niin pakkasin mukaan varmuudeksi 50cm ja 56cm bodyt, sekä puolipotkuhousut, ihanan pörröiset nallepuvun, kypärähatun, sekä toppapussin.



Aloin eilen miettimään myös oman sairaalakassini sisältöä. Pakkasin alustavasti mukaan vain kotiutumisvaatteet itselleni, mutta luulen, että olo olisi sairaalassakin kotoisampi, kun päällä olisi omat vaatteet. Se oli selvää, että laukkuun oli pakattava pehmeä oloasu, sekä äidin neulomat villasukat! Tuntui hassulta pakata mukaan "vanhoja" vaatteita, joita käytin ennen raskautta. Mahanahka ei välttämättä ole vielä kotiutuessa niin loistokkaan näköinen, mutta löysä paita piilottanee sen minkä tarvitsee. Otan mukaan myös kaksi imetystoppia, joita mahdollisesti voisin käyttää sairaalassa ollessa, kun en viimeksikään siinä sairaalanmekossa viihtynyt. Onneksi tässä on vielä ainakin muutama viikko aikaa pohtia vaatevalintoja ja tottua ajatukseen, että talossa on kohta kaksi lasta. Raskaus on edennyt vauhdilla ja tuntuu, että vasta tein positiivisen raskaustestin viime viikolla.


Ihanaa lumentäyteistä keskiviikkoa! 








31. lokakuuta 2016

Äitiysloman ensimmäinen päivä

Raskausviikkoja on tänään 34+5 ja tänään alkoi virallisesti mun äitiysloma ja myös esikoisen "siskoloma", kuten hän asian ilmaisi. Otettiin tytölle hoitopaikkatakuu, joka päättyy ensi syksynä, kun tyttö menee eskariin. Saan siis viettää melkein vuoden lasteni kanssa kotona, tutustuen elämään kahden lapsen äitinä. Ihanaa!


Käyn vieläkin läpi päässäni eilisiä tapahtumia. Ihmettelin lauantai iltana, kun mies sanoi meidän menevän sunnuntaina vaihtamaan talvirenkaita (viikkoa aiemmin vielä toppuutteli mua, ettei niitä vielä tarvita) hänen vanhemmilleen ja että lähtö olisi viimeistään klo 12. Tämä sai ihmettelemään, koska mies rakastaa pitkiä yöunia viikonloppuisin, kun arkena joutuu heräämään aikaisin. En asiaa miettinyt sen enempää, eikä sekään ihmetyttänyt, kun hänen vanhempiensa luota oli hoppu kotiin ruuanlaittoon, vaikka meillä oli anopin kanssa jouluvalohysteria täydessä vauhdissa. Syy selvisi, kun kotiovi aukesi ja eteisessä seisoi mun sisko ja parhaat ystävät huutaen "YLLÄTYS!". Mulle oli järjestetty babyshowerit! Tunsin itseni kovin teräväksi tapaukseksi, kun kotiin tullessa ihmettelin pellolle parkkeerattua autoa, joka oli oman siskoni, enkä edes parhaan ystäväni autoa huomannut. Ai, miten niin helppo höynäytettävä?


Eilen illalla olo oli todella väsynyt, mutta myös todella onnellinen. Joku oli oikeasti nähnyt kaiken sen vaivan ja vaan ilahduttaakseen mua. Miten ihania ihmisiä mulla onkaan elämässäni! Jokainen läsnäollut on aina ollut mun tukena ja turvana, kun olen sitä tarvinnut ja olen pyrkinyt olemaan se tuki ja turva myös heille. Eilen näin sen, että nämä naiset oikeesti osaa antaa arvoa sille kaikelle.









18. lokakuuta 2016

Askartelua leikki-ikäisen kanssa - Joulukuusi aiheinen joulukortti

Viime viikolla aloiteltiin tytön kanssa joulukortteja. Syy siihen miksi projekti aloitettiin jo nyt oli puhtaasti se, että meillä on monta korttia tehtävänä, enkä halua että niiden teosta tulee tytölle pakkopullaa. Hyvissä ajoin, kun aloittaa niin voi tehdä rauhassa lapsen tahtiin ja jatkaa, kun siltä tuntuu. Suunnittelen lähes kaikki askartelut sen mukaan, että voin ottaa esikoisen mukaan niiden tekoon edes jossain vaiheessa työtä. Askartelu tekee hyvää lapsen aivoille ja parantaa keskittymiskykyä, mutta se on myös mahtava tapa viettää aikaa ja puuhastella yhdessä lapsen kanssa.

Tänä vuonna meidän joulukortti on joulukuusi aiheinen. Tyttö innostui ajatuksesta heti ja ideoita alkoi syntyä, kun päästiin Prisman askarteluosastolle katsastamaan vaihtoehtoja ja hakemaan inspistä.


Näitä tarvitset
- Tummanvihreää pahvia
- Korttipohjia haluamassasi väreissä
- Tähtiä esim. tarroja
- Paljetteja
- Liimaa
- Valkoinen puuväri
- Sakset


- Piirrä kuusi vihreälle pahville valkoisella puuvärillä ja leikkaa se irti. Jo valmiiksi leikattua kuusta on hyvä käyttää mallina/piirtoapuna, jotta jokaista kuusta ei tarvitse hahmotella erikseen.

- Kun kuusi on leikattu se liimataan korttipohjalle, jonka jälkeen latvaan laitetaan tähti, joka voi olla esim. tarra, mutta myös muita vaihtoehtoja on olemassa.

- Tämän jälkeen on vuorossa kuusen koristelu paljeteilla, jotka kuvaavat koristepalloja. 
VINKKI! Tässä kannattaa huomioida lapsen taidot ja ikä. Pienempien lasten kanssa aikuinen voi laittaa liiman ja sitten neuvoa ja tarvittaessa kädestä pitäen auttaa lasta laittamaan paljetin liiman päälle. 

- Lopuksi korttiin voi joko itse kirjoittaa haluamansa jouluntoivotuksen tai käyttää näitä mm. Sinellistä saatavia valmiita "Hyvää Joulua"-tekstitarroja, joissa on laaja värivalikoima.


Halutessaanhan kuusen alle voisi askarrella vaikka lahjapaketteja tai ostaa sen muotoisia tarroja. Tässä on todellakin mielikuvitus vain rajana! Joko muilla on ajatukset pyörineet tulevassa joulussa tai siihen liittyvissä valmisteluissa? Meillä asuu kaksi "jouluhullua", joten meillä se hiipii ajatuksiin joka vuosi melko hyvissä ajoin. Onneksi mies on jo tottunut tähän hullutteluun ja nauraakin meidän ennenaikaisille leipomuksille ja askarteluille.







13. lokakuuta 2016

33. raskausviikko - Ajatuksia synnytyksestä

Laskettuaika lähenee ja synnytys on alkanut pyörimään mielessä, kun harjoitus supistukset ja liitoskivut ovat vaivanneet entistä enemmän. Vielä ei ole ollut kovinkaan kivuliaita supistuksia, mutta ne on selkeästi pidentyneet, tulevat useammin ja ovat aiempaa voimakkaamman tuntuisia. Kaikesta huolimatta olo on ollut hyvä ja mieli korkealla. Muistaa vain liikkua ja levätä sopivassa suhteessa, niin ei vointi pääse romahtamaan tai vedä sängynpohjalle.

Tulevassa synnytyksessä mietityttää eniten, että miten saan järjestettyä esikoiselle hoitajan lähdön tullessa ja että ehdinkö ajoissa sairaalaan, ettei kaveri sentään synny Tuusulantien varteen. Eiköhän nämäkin asiat järjesty ongelmitta sitten, kun sen aika on. Takataskussa on monta suunnitelmaa, joista jokin varmasti onnistuu. Olen todella kiitollinen meidän mahtavasta tukiverkostosta. Ilman sitä olisin jo ihan paniikissa. Luotan vahvasti siihen, että oma kroppa ennakoi lähestyvän synnytyksen, joka antaa meille aikaa järjestää asiat kotona.

Esikoisen synnytys kesti n. 18h ja käynnistyi luonnollisesti limatulpan irtoamisella raskausviikoilla 39+5. Synnytyksen lähestyminen ei kyllä tullut minään yllätyksenä, kun kahta päivää ennen varsiniasta synnytystä alkoi tulemaan kivuaita supistuksia. Supistuksien alusta itse synnytykseen kului aikaa 48h, joiden aikana meinasin tullu hulluksi, kun vielä 12h supistusten alettua Naistenklinikalla sanottiin, että synnytys on vasta käynnistymässä ja päästivät kotiin. Tytär syntyi 7min ponnistamisen jälkeen klo 20:46. Kivunlievityksenä sain heti aamulla sairaalaan mennessäni morfiini johdannaisen pistoksen ja synnytyssaliin päästessä sain ilokaasua, sekä myöhemmin epiduraalin, josta oli iso apu. Synnytyksestä jäi kaikinpuolin hyvä fiilis.


Vielä muutamia viikkoja on odotettava, mutta sitten raskaus on taas ohi ja vauvantuoksuinen arki voi alkaa. Esikoinen on ajoittain ollut huolestunut siitä, että korvaako vauva hänet ja että riittääkö äidin ja iskän huomiota hänelle. Oli ihana kuitenkin huomata, että näinkin vaikeista asioista tyttö uskalsi puhua minulle ja keskustelun jälkeen oli sitä mieltä, että ihan kiva kun hänestä tulee isosisko. Ymmärtäähän sen, että näin iso asia askarruttaa pientä mieltä, etenkin kun tyttö on ollut kaikkien huomion keskipisteenä kohta jo 6 vuotta ja nyt kaiken joutuu opetella jakamaan. Itse koen tärkeänä sen, että muistuttaa lapselle olevansa aina valmis kuuntelemaan hänen huoliaan ja rohkaisee puhumaan vaikeistakin asioista epäröimättä. Sillä tavalla saa ylläpidettyä hyvän ja luottavaisen suhteen lapsen kanssa.











4. lokakuuta 2016

Puhu enemmän ja ajattele positiivisesti - Voi paremmin

Kesän jälkeen aloin pohtimaan omaa henkistä hyvinvointiani kun huomasin olevani usein kireä, kärsivällisyys oli nollassa ja olo oli muutenkin ankea ja nuutunut ja suunnilleen kaikki ärsytti. Se olotila ahdisti suunnattomasti! Aloin tutustumaan netissä sivustoihin, jotka käsittelivät henkistä hyvinvointia ja positiivistä ajattelua, sekä aloin tietoisesti muuttamaan käytöstäni ja suhtautumistani asioihin.

Panostan asioihin, joista pidän ja saavat minut hyvälle tuulelle. Ympäristömme ja se mitä näemme, vaikuttaa paljon siihen miltä meistä tuntuu. Itse haluan ympäröidä itseni kauniilla asioilla ja hyvillä tuoksuilla, jotka luovat kotoisan tunnelman ja tuovat mieleen hyviä muistoja. Koska oma näköni on ajoittain ollut todella huono on mieleeni jäänyt paljon erilaisia tuoksuja ja ääniä, joihin iso osa muistoistani on yhteydessä. Siksi tykkään polttaa tuoksukynttilöitä, pitää pöydällä esim. ruusuja ja  laittaa ruokaa tai leipoa. Oma äitini leipoi paljon minun ollessa lapsi, enkä tiedä mitään kodikkaampaa kuin leipoa talvella ja samalla taustalla kuuluu telkkarissa meneillään olevan hiihtokilpailun selostukset, joita oma äiti juoksi välillä katkomaan olohuoneeseen kädet taikinassa.

Nyt joulun lähestyessä mieleni kohenee entisestään päivä päivältä, kun saan miettiä tulevia koristeita, suunnitella joulukortti askarteluita ja kaikkea sitä mitä tämä tuleva vauva tuo tullessaan. En voisi enää onnellisempi olla siitä mitä olen elämässäni saavuttanut ja kuinka ihanan kumppanin olen vierelleni löytänyt, ihanasta perheestäni puhumattakaan.



- Mitä jos äänenkorottamisen tai kiukuttelun sijaan puhuisinkin
normaalilla äänellä ja kertoisin toiselle miltä jokin asia tuntuu
ja mistä kiikastaa?

- Mitä saavutan sillä, että mökötän ja sanon "ei mikään", kun toinen
kysyy mikä minulla on?

 - Mitä jos kertoisin avoimesti tunteistani ja ajatuksistani?


Nuo asiat on käyneet mielessäni useasti. Ihmiset rakkaat, puhukaa siitä mitä ajattelette älkääkä sulkeutuko! Oma ongelmani on aina ollut se, että tykkään käsitellä vaikeat asiat oman pääni sisällä, sitten jättää ne taakseni ja jatkaa eteenpäin, enkä jää märehtimään pitkäksi aikaa. Mennyttä ei voi kukaan muuttaa. Yleensä höpötän kyllästymiseen asti, mutta jos jokin vaivaa mieltäni sen kyllä huomaa tai ainakin kuulee, kun on hiljaista. Miksi sulkeutua, kun voisi sanoa toiselle mikä mieltä painaa?! Oma avomies onneksi tietää sen, että olen paljosta joutunut elämäni aikana selviämään yksin, joten en välttämättä osaa tukeutua toiseen ihmiseen. Mutta kaikilla meillä on omat haasteet ja kompastuskivet. Tärkeintä on muistaa, että panostaa siihen hetkeen missä elää, eikä vatvo menneitä tai murehdi tulevaa, kaikki järjestyy kyllä.


Löytyykö muita, jotka jo odottavat innolla alkavaa jouluhössötystä, valoja ja sitä jouluista tunnelmaa? Vietämme viikonloppuna illanistujaisia ja todellakin aion laittaa terassin kaiteeseen kirkkaat valot ennen sitä, mutta kaamosvalo nimellähän ne on aikoinaan myytykin ;) Nautin suunnattomasti, kun voi polttaa kynttilöitä ja pötköttää illalla sohvalla viltin alla, villasukat jalassa. Mukavaa kuluvaa viikkoa!









11. syyskuuta 2016

Kynttilöitä ja syksyn sävyjä

Ilmat viilenee, illat pimenee ja aamuisin olohuoneen ikkunasta näkyvä pelto kylpee auringossa tai usvassa. Noista merkeistä tietää, että syksy on tullut. Ilmojen viilentymisen myötä astuu kuvioihin myös paksummat vaatteet, kuten ihanat neuleet karpalon, purppuran ja ruskan eri sävyissä. Sama syksyinen ja tumma värimaailma toistuu myös meikeissä. Katukuvassa näkee enemmän tummia silmämeikkejä ja huulia. Omat syksyn meikkisuosikkini ovat karpalon ja purppuran sävyisiä, niistä alla olevassa kuvassa ne ehdottomat ykköset!
L`Oréal Color Riche Le Vernis-kynsilakka 404 Scarlet Vamp - löydät täältä

 Rimmel The Only 1-huulipuna 810 One-Of-A-Kind - löydät täältä

We Care Icon I Love Tigers Nude-paletti - löydät täältä 
 

Syysiltoina haen sellaista tietynlaista "warm and cosy" fiilistä, johon liittyy yleensä kynttilät, viltti ja oman kullan kainalo. Kaikki nuo asiat yhdessä luo rentouttavan ja rauhallisen ympäristön, joka helpottaa unenkin tuloa ja itse ainakin olen sen huomannut vaikuttavan myös unenlaatuun. Aamuisin olo on hyvin levännyt ja pirteä, vaikka jälkikasvu tulisi herättään heti seitsemältä viikonloppu aamuna. Tänä aamunakin oltiin tytön ja hoitokoiran kanssa aamulenkillä kahdeksan aikaan ja voi vitsi miten ihanasti raikas ilma piristi ja sai heräämään.


Myös meidän terassin kukat vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Eilen vaihdettiin tytön kanssa kesäkukat syksyisempiin, paremmin kylmyyttä kestäviin kukkiin, kuten kultasypressi, pallokrysanteemi. Ja kynttylöitä ja elävää tulta rakastavana ihmisenä laitoin terassille myös lyhdyn, koska sisälle kerättiin käpyjä metsäretkeltä. Idean tähän sain Pinterestistä, jota tykkään selailla ja, josta saan suurimman osan ideoistani asetelmien ja askarteluiden tekoon. Jos et vielä ole tutustunut Pinterestiin, niin suosittelen lämpimästi. Ideoita voi hakea aiheittain ja tallentaa omiin "tauluihin", joista ne näkee kätevästi sitten, kun haluaa alkaa toteuttamaan suunnitelmia.




Ihanaa syksyistä sunnuntaita!









9. syyskuuta 2016

Isyyspakkaus - Tuoreen isän selviytymispaketti

Raskausaikana käydään neuvolassa keskustelemassa omasta voinnista ja tutkitaan raskauden etenemistä. Sitten haetaan Kelalta mm. äitiysavustusta ja äidille lyödään neuvolasta läjä lappuja käteen, joista saa vinkkejä jaksamiseen, ruokailuihin, liikkumiseen ja kerrotaan erilaisista vaihtoehdoista, kuten missä pääsee tutustumaan muihin samassa elämäntilanteessa oleviin äiteihin tai puhumaan tuntemuksistaan esim. psykologin tai terapeutin kanssa. Herää kysymys, missä ne isille suunnatut esitteet, tapaamiset ja pakkaukset on? Nainenhan se on joka raskaudessa on "pääosassa", mutta onko kukaan miettinyt mitä kaikkea liikkuu tulevan isän päässä tai miltä hänestä tuntuu?

Kun sain tietää tulevani äidiksi ensimmäistä kertaa, muistan kuinka pääni oli täynnä kysymyksiä. Osaanko hoitaa vauvaa? Onko musta äidiksi? Onko mulla tarjota lapselle ne asiat elämässä, joita se tarvitsee? Osaanko kasvattaa lapsesta kunnon kansalaisen? Jos näitä käy läpi ihminen, joka tuntee vauvan liikkeet ja kantaa sitä kasvavaa pientä ihmistä sisällään 9 kuukautta, niin mitä ajatuksia liikkuu miehen päässä? Mies tuntee mahan läpi potkut, kuulee sydänäänet neuvolassa jos pääsee käynneille mukaan ja näkee ultrakuvat, mutta ei sitä voi verrata siihen mitä äiti kokee odotusaikana.

Raskauden alusta asti tiesin, että annan miehelle jossain vaiheessa isyyspakkauksen, jotta hänkin saa tuntea sen ihanan tunteen, jonka itse sain tuntea, kun esikoista odottaessa sain postista ensin päätöksen myönnetystä äitiysavustuksesta ja myöhemmin hain äitiyspakkauksen postista, joka selkeesti konkretisoi sitä, että vauva todellakin on tuloillaan. Netistä saa tilattua isyyspakkauksia, mutta halusin tehdä pakkauksesta oma näköisen ja omalle miehelle mieluisan. Vedin jutun ehkä vähän överiksi, kun tein isyysavustus päätöksen Kelan äitiysavustus päätöstä jäljitellen. Laitoin päätöksen Kelan kuoreen ja muun päivällä tulleen postin sekaan perjantaina, kun sen viikon sunnuntai oli isänpäivä. Kun näin miehen ilmeen ensin päätöstä lukiessa ja sunnuntaina vielä pakkausta avatessa, tiesin onnistuneeni täydellisesti!

Isyyspakkausta suunnitellessa aloin miettimään mieheni kiinnostuksen kohteita ja koska HIFK on hänen suosikki joukkueensa, heidän logolla varusteltu tutti oli saatava pikkumiehelle! Pakettiin tuli myös Battery energiajuoma, että tuore isä pysyy hereillä yöheräilyistä huolimatta, 6-pack Coca-Colaa, jotta isän nestetasapaino tai verensokeri ei pääse turhan alhaiseksi, suihkugeeli ja deodorantti, joilla saa pestyä puklut pois ja sininen pehmopupu yhteisiin leikkihetkiin. Tilasin myös EMP:ltä tulevalle isälle alla olevassa kuvassa olevan paidan.






Onko muut tehneet tai aiotteko tehdä tulevalle isälle
isyyspakkauksen tai muistaa tätä jollain erityisellä tavalla?








7. syyskuuta 2016

27. raskausviikko

Aika menee ihan super nopeesti! Laskettuun aikaan on enää 13 viikkoa ja jos tällä kaverilla on yhtään samat ajatukset, kuin siskollaan, niin ei hänkään aio yksiössä 40. raskausviikkoon asti pysyä ja hyvä niin, koska hän jo kovasti täällä odotellaan <3

Ollaan miehen kanssa laiteltu lähes kaikki jo valmiiks, enää taitaa puuttua vaipat ja vauva..hups! Tällä kertaa moni tavara on esikoisen peruja, joten uutta ei niinkään tarvinnut ostaa, kunhan vaan laitteli kaiken paikalleen. Vauvanvaatteita pestessä oli yhä sellainen epätodellinen olo. Tuleeko musta oikeesti äiti ja, että onko mulla OIKEESTI kohta kaks lasta?! Vaikka kyseessä on toinen lapsi ja kaikki on ekankin kanssa sujunut hyvin, niin silti jännittää se arki kahden lapsen äitinä.

Jään äitiyslomalle lokakuun lopussa ja silloin on tarkoitus ottaa esikoinenkin pois päivähoidosta. En koe tarvetta pitää toista päiväkodissa, kun kodin lähellä on paljon puistoja, avoin päiväkoti ja hän jo itsenäisesti ulkoilee kotipihassa kavereidensa kanssa. Itse tykkään pyörittää vauva-arkea kiireettömästi ja rauhallisesti, koska silloin oma mielikin säilyy rauhallisena ja se heijastuu myös lapsiin. Ajatuskin aikaisin heräämisestä, toisen lapsen tarhaan viemisestä 4h takia, kotiin paluu ja kohta jo hakemaan toinen taas kotiin, saa minut jo ahdistumaan. Ei kiitos! Ennemmin nautin ulkoilusta vauvan ja isomman lapsen kanssa kauniina päivänä ja sateisina päivinä hypätään vaikka bussiin ja lähdetään avoimeen päiväkotiin touhuamaan muiden vanhempien ja lasten kanssa tai mennään vaikka lähellä järjestettäviin lasten tapahtumiin.


Viime viikonloppuna käytiin Ruotsin risteilyllä Silja Serenadella ja voi vitsi, että oli hauskaa! Käsitys siitä, että raskaana ollessa ei voisi pitää hauskaa, on ihan naurettavaa. Raskaana tässä ollaan, ei rampana! Tietysti järki käteen sen suhteen millaisiin paikkoihin menee ja millaisessa seurassa on. Itse kävin kuuntelemassa karaokea, fiilistelemässä hyvää musiikkia ja maistelin ihania alkoholittomia drinkkejä, jotka maistuivat ehkä jopa paremmilta, kuin alkoholia sisältävät juomat. Mieheni ja meidän ystävä, joiden kanssa olin reissussa tekivät välillä "poikienjuttuja", kuten kävivät saunomassa ja sillon sain ottaa rauhassa kaiken ilon irti laivan kaupoista, jotka olivat pullollaan muunmuassa ihania vaatteita, kodin sisustusjuttuja ja kosmetiikkaa! En niinkään välitä mitä muut ajattelevat, vaan menen oma fiiliksen ja harkintakyvyn mukaan.

"I do not exist to impress the world.
I exist to live my life in a way that will make me happy."
- Richard Bach








Kohta puoliin haen tytön hoidosta ja suuntaamme metsäretkelle, IHANAA! Ajatuksena on hakea käpyjä ja oksia syksyistä vaasiin tehtävää asetelmaa varten, joka saa osakseen myös valot tuomaan tunnelmaa pimeneviin iltoihin.








10. elokuuta 2016

Hyvinvointi ja ihonhoito raskausaikana

Istuessa ahdistaa, reippaasti kävellessä vihloo, touhutessa supistaa, naama on täynnä hormooninäppylöitä ja äkkinäiset liikkeet aiheuttaa repäisykipua alavatsassa. Raskaana oleminen ei todellakaan saa aina naista hehkumaan tai tuntemaan itseään upeaksi. Onneksi kaiken tämän jälkeen saa syliin pienen nyytin, joka saa kaiken kivun ja kärsimyksen unohtumaan.

23. raskausviikko käynnistyi tänään ja vauvan liikkeet on alkanut tuntumaan ja näkymään viimeisen viikon aikana ihan kunnolla. Jokainen liike ja potku saa hyvälle mielelle, kun tietää, että pienellä ihmisellä on kaikki hyvin. Mutta, kuten alkutekstin perusteella voi päätellä, ei raskaana oleminen ole ollut aina ihan helppoa. Itseäni eniten inhottaa vihlova tunne vatsassa, kun kävelen reippaammin pidempiä matkoja. Olen aina tykännyt käydä kävelylenkeillä, mutta nykyiset oireet vähän verottavat sitä harrastusta, mutta en anna sen haitata, vaan pidän lenkeillä taukoja ja istahdan vaikka puistonpenkille hetkeksi ja jatkan matkaa, kun tuntuu taas siltä. Näin ei tarvitse luopua rakkaasta harrastuksesta, mutta ei tarvitse myöskään ajaa itseään äärirajoille ja pahimmassa tapauksessa vaarantaa omaa tai vauvan terveyttä. Pääasia on, että kuuntelee kroppaansa ja toimii sen mukaan mikä hyvältä tuntuu.


Sitten ongelma nro2: Hormooninäppylät ja rasvoittuva iho...Raskaudenajan hehku? Mikä se on? Esikoista odottaessa naama oli sileä, kuin vauvanpylly ja iho virheetön. Nyt otsaa, ohimoita ja kasvon reunoja "kaunistaa" pienet näppylät, jotka ei meinaa ottaa lähteäkseen ja ihon rasvaisuus, joka saa naaman kiiltämään, kuin olisi hiestä märkä. Osa kosmetologisista hoidoista hoitaisi tavallisesti tällaisia vaivoja, mutta niitä ei odottaville äideille tehdä. Pieni apu on kuitenkin löytynyt Acon geelimäisestä puhdistusaineesta, Herbinan kuorintavoiteesta ja Lumenen Bright Now C-vitamiiniä sisältävistä päivä- ja yövoiteista. Geelimäinen puhdistusaine ei sisällä öljyjä, jotka rasvottaisivat ihoa ja kuorinta auttaa ihoa uusiutumaan, joka on auttanut pienentämään hormooninäppylöitä. Oli iho minkä tyyppinen tahansa, se tarvitsee kosteusvoidetta tai se alkaa itse kosteuttamaan itseään. Oikea kosteusvoide löytyy helpoiten kosmetologin avustuksella, joka osaa valita tuotteen asiakkaan ihotyypin mukaan.


Sain myös vihiä Hilla nimisestä kauneushoitolasta, joka sijaitsee Helsingissä. Hoitoja on erilaisia ja odottavatkin äidit on huomioitu mm. Marjamama nimisellä hemmottelupaketilla, johon sisältyi hoito kasvoille, käsille ja jaloille, eikä hintakaan ollut päähuimaava.


Tulevan syksyn suosikkivaatteita tulevat olemaan pitkät topit/paidat ja h&m:n äitiyslegginsit. Pieruverkkareissa minua ei tulla näkemään vieläkään, mutta koska mukavuus on nyt aikalailla etusijalla, niin turvaudun venyviin vaatteisiin, joissa maha mahtuu kasvamaan rauhassa.








7. heinäkuuta 2016

Valmisteluja vauvaa varten

Esikoisen kohdalla kaikki tuppasi jäämään vähän viime tinkaan, joten toisella kierroksella aloitin valmistelut jonkun mielestä ehkä liian aikaisin, mutta mitä väliä sillä on mitä muut sanoo tai ajattelee, jos se itsestä tuntuu oikealta? Nyt mennään raskausviikkoa 18+1 ja minin liikkeet on alkanut tuntumaan jo useampaan kertaan päivässä, mikä on ihanaa, koska silloin tietää kaiken olevan kunnossa. Tekemämme hankinnat on tehty lähinnä siltä pohjalta, että tavaroita on ostettu, kun jotain mieleistä on sattunut löytymään. Kirppiksiltä olen löytänyt muutamia vaatteita ja osa on löytynyt kaupoissa kierrellessä, kun ne vauvojen vaatteet on petollisesti sijoitettu lähelle äitiysvaatteita :)

Kietaisubody, 9,99€/2-pack - H&M
 Sukat 4,95€/2-pack - Lindex

Ensimmäinen iso hankinta oli turvakaukalo ja tällä kertaa myös autoon ISOFIX:llä kiinnitettävä telakka. Ensimmäisellä lapsella oli turvavöillä kiinnitettä turvakaukalo, jonka kanssa sai huomata, ettei jokaisessa autossa turvavöissä meinannut pituus riittää. Hobby Hallin valikoimassa oli paljon erilaisia vaihtoehtoja niin telakan, kuin turvakaukalonkin suhteen. Itse valitsimme Britax Primo-turvakaukalon yhteenkuuluvalla telakalla, jotka ovat Brion valmistamia. Niistä oli hyvä pakettitarjous, mieluisa väri oli tarjolla ja paras on se, että Hobby Hall tarjoaa loistavan osamaksu mahdollisuuden kanta-asiakkailleen.

Britax Primo-turvakaukalo - Hobby Hall

Hurahdin facebookia selaillessani sieltä löytyviin vauvatuotteisiin, joita eräät ihanat naiset tekevät. Tilasin raapimisenestotumput (6,80€/2kpl posteineen), tuttinauhan, sekä tumpunpitimet (molemmat 11€ posteineen) ja ensi viikolla menee tilaukseen vielä vaunuverho (17,20€ posteineen). Kauniin ulkomuodon lisäksi tuotteet on hyvin tehty, eikä niitä todellakaan ole hinnalla menty pilaamaan.
Raapimisenestotumput estävät vauvaa raapimasta paperin ohuilla, mutta terävillä kynsillään itseään ja myös sylissä pitäjiä.
Pinnasänky ja yhdistelmävaunut meillä on esikoisen jäljiltä tallessa ja nyt puuttuukin enää sitteri näistä isommista hankinnoista. Vaatteita ostellaan pikku hiljaa ja ajan kanssa, onhan tässä vielä 6kk aikaa ennen laskettua. Alla vähän ajatuksia siitä, mitä vielä tullaan hankkimaan :)

Hoitoalusta, 23,90€ - Jollyroom
Pinnasängyn reunapehmuste, 45€ - Jollyroom 
Emma Rocker-sitteri, 39,90€ - Hobby Hall








 Kahvilaleikit tytön kanssa kutsuu, joten toivotan oikein ihanaa kuluvaa torstaita!





 

13. kesäkuuta 2016

Kesän luottovaatteet

Sain paljon kysymyksiä mekosta, josta postasin kuvan erääseen Facebookin ryhmään, jossa on muitakin odottavia, sekä jo synnyttäneitä äitejä. Siitä sain idean tähän kirjoitukseen, joka koskee raskausajan vaatetusta ja nimenomaan tätä kesäajan vaatetusta. Itsellä ainakin on välillä tosi kylmä ja yht äkkiä saattaa iskeä jäätävä hiki, kerrospukeutuminen siis kunniaan.


Tältä vaatekaappini uusi helmi näyttää! Kangas on ihanan pehmeä ja helma mukavan ilmava. Tänään starttasi rv 14+5 ja maha alkaa pikkuhiljaa näkymään. Jo esikoista odottaessa raskaus näkyi varhaisessa vaiheessa, joten tällä kertaa osasin odottaa samaa. Viikonloppuna olikin jo ostettava ekat mammalegginsit, kun vanhat jo puristi ikävästi kohdun kohdalta. Seuraavana ostoksena on äitiysfarkut. Maha ei vielä varsinaisesti tukea tarvitse korotetusta vyötäröosasta, mutta se helpottaa oloa, kun ei mikään paina kasvavaa vatsaa.

Haen odotusajan vaatteiltani mukavuutta, sekä joustavuutta. Ikuisesti ei raskaana ole kukaan, joten olisi kiva, jos vaatteille olisi käyttöä vielä raskauden jälkeenkin. Itse suosin tälläkin kertaa mm. legginsejä, sekä pitkiä toppeja, joita saa mm. H&M:stä, sekä Gina Tricotista. Legginsit ja äitiysfarkut menevät kyllä myyntiin odotusajan jälkeen, mutta topit jäävät käyttöön.

Vaatteet
Maximekko, 19,95€ - Tokmanni
Äitiyslegginsit 9,99€ - H&M







 

3. kesäkuuta 2016

Kärsimättömänä kohti joulua

Otsikko kuulostaa hullulta, ehkä jopa harhaanjohtavalta, mutta sehän tekee tästä vaan hauskempaa omalta kannaltani. Joulua rakastavana ihmisenä voisi jopa päätellä, että nyt tulee joulupostaus, eikä juhannustakaan ole vielä ehditty viettämään. Ei sentään!

Huhtikuun lopulla saatiin todellinen kevätylläri, kun raskaustesti näytti positiivistä! Eli unohdetaan nyt ne kuuset ja joulupukit, koska meille on tulossa jouluvauva! Kärsin pahoinvoinnista koko alkuraskauden ja jo ennen plussausta olin melko varma, että testi näyttäisi positiivistä. Nyt onneksi on alkanut pahoinvointi hellittää ja iskee lähinnä, jos ruokailuväli on liian pitkä tai en ole muistanut juoda vettä riittävästi, etenkin näinä viimeisinä hellepäivinä. Tuskin maltan odottaa kaikkia ihania postauksia vauvan vaatteista, tavaroista ja raskauden etenemisestä.

Tällä hetkellä mennään raskausviikoilla 13+3. Viime viikolla oli ensimmäinen ultra, liittyen sikiöseuloihin, joissa selvitetään niskaturvotus, sekä se onko sikiöllä kohonnutta riskiä sairastaa Down syndroomaa. Muutama päivä ultran jälkeen tuli yhteenveto labroista, sekä ultrasta, ettei meidän vauvalla ole kohonnutta riskiä. Toki lopullinen vastaus nähdään sitten, kun Mini syntyy, mutta kyllä se mieltä rauhoittaa kummasti, kun kuulee kätilöltä, että ultran mukaan kaikki on kunnossa ja tyyppi viuhtoo ja heiluu siellä jo kovaa vauhtia.



Ihanaa lauantaipäivää!